Johdanto

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Mistä on pienet tytöt tehty?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty.

-Kirsi Kunnas

Luokanopettajan tulisi taata tasa-arvoinen kohtelu jokaiselle lapselle sukupuolesta riippumatta. Samalla opettajan tulisi kuitenkin huomioida oppilas yksilönä, jonka yksi ominaisuus on tietty sukupuoli. Kokemukseni mukaan luokanopettajakoulutus ei kuitenkaan vastaa tähän vaatimukseen, vaan jopa aktiivisesti ylläpitää vanhentuneita sukupuolistereotypioita, jolloin näiden asioiden reflektointi on opiskelijan oman aktiivisuuden ja mielenkiinnon varassa. Tiedonpuutteen ja puutteellisen ajatustyön seurauksena opettajakokelaat omaksuvat sukupuolineutraalin kasvatuskäsityksen valitettavan usein: Sukupuolisokean kasvatuksen näennäinen neutraalius ja oma sopeutumisemme kulttuuriin estää meitä usein näkemästä tiettyjä viestintämalleja ympärillämme (Kupsala, 2005, 2).

Edellä mainitusta syystä olen päättänyt yrittää kehittää sellaisen lyhyen opintojakson, joka virittäisi oppilaat pohtimaan omaa käsitystään sukupuolten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä, sekä pohtimaan omaa paikkaansa sukupuolijärjestelmässä. Käytännön toteutus etenee yhteistoiminnassa luokkatovereiden kesken, jolloin opettaja voi toimia tilanteiden havainnoijana. Sukupuoliteeman käsittely vaatii tietysti myös opettajalta itseltään kehittynyttä reflektiokykyä ja taitoa nähdä ympärillään tapahtuvia asioita uusin silmin, uudesta perspektiivistä. Oppilaiden tarkkailun avulla myös opettaja itse saa lyhyestä jaksosta henkilökohtaisen oppimiskokemuksen, jos hän itse kykenee haastamaan omat, ehkä jo vanhentuneet ajatusmallinsa. Juuri tähän tähtään opettajan tarkkailijaroolin korostamisella.  Havainnoinnin lisäksi opettajan tehtäväksi jää tehtävänanto ja keskustelevan ilmapiirin mahdollistaminen.

Biologinen ja sosiaalinen sukupuoli

Biologinen sukupuoli määrittyy jo ennen lapsen syntymää. Lapsi on yleensä kiistatta joko poika tai tyttö, ja tytöillä ja pojilla on tiettyjä geneettisiä eroavaisuuksia jotka antavat tietyt raamit fyysiselle kehitykselle. Myös hormonaaliset tekijät ohjailevat molempien sukupuolten käyttäytymistä. Nämä biologiseen sukupuoleen liittyvät hormonaaliset tekijät vaihtelevat kuitenkin runsaasti myös saman sukupuolen edustajien välillä. Voidaankin sanoa, että biologinen sukupuoli käsitteenä on laaja ja vaihteleva, mutta se ei yksinään riitä selittämään sukupuolten moninaisuutta.

Jan Kampmannin mukaan jokainen lapsi ja jokainen lasten sukupolvi keksii uudelleen, mitä sukupuoli heille merkitsee. (Bredesen, 2004, 30) Näin ollen sukupuolirooliin sosiaalistutaan lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutussuhteiden myötä. Sosiaalistuminen on prosessi, jossa yksilö oppii yhteiskunnan säännöt ja sopeutuu niihin. Tämän prosessin edetessä sukupuolen näkökulmasta, tytöt ja pojat oppivat omaa sukupuoltaan koskevia sääntöjä, suuntaviivoja ja tehtäviä. (Bredesen, 2004, 33) Yksilön sosiaalinen sukupuoli alkaa muotoutua.

Sosiaalinen sukupuoli on käsitteenä biologista sukupuolta haastavampi, sillä sen määrittely ei ole niin yksiselitteistä kuin biologisen mieheyden tai naiseuden. Sosiaalinen sukupuoli on alati muuttuva, yksilön rekonstruoitu rakenne ja sen vaikutukset ja merkitykset näkyvät sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnan tasolla. 

Sosiaalisen sukupuolen problematiikka

Sosiaalinen sukupuoli ei ole yhtä selvästi havaittava kuin biologinen sukupuoli. Tästä seuraa, että usein yksilö määritellään biologisen sukupuolensa kautta, jolloin määrittely sisältää sellaisia sukupuolen elementtejä, joita ei biologisen sukupuolen käsitteellä voida selittää. Näin ollen yksilön määrittely pelkästään biologisen sukupuolen kautta johtaa herkästi stereotypioiden syntyyn.

Sukupuolirooleihin liitetyt uskomukset arkipäiväistyvät, kun niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Tällöin voidaan puhua sukupuolistereotypioista.(Lindroos, 1997, 26) Stereotypialla tarkoitetaan niiden uskomusten järjestelmää, jotka koskevat jonkun ryhmän jäsenten ominaisuuksia. Nämä uskomukset ohjaavat ja sitovat ajatteluamme ja rajaavat valintojamme arkielämän tilanteissa.(Huttunen, 1992, 12)

Sukupuoli koulussa

Opetussuunnitelma sisältää ne arvot ja lähtökohdat, jotka ovat pohjana käytännön opetustyölle. Perusopetuksen yhtenä tehtävänä on lisätä alueellista ja yksilöiden välistä tasa-arvoa. Lisäksi opetuksessa otetaan huomioon erilaiset oppijat ja edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa antamalla tytöille ja pojille valmiudet toimia yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin yhteiskunnassa sekä työ- ja perhe-elämässä.(POPS, 2004)

Tasa-arvokokeilutoimikunnan tutkimusten mukaan opettajat uskovat suhtautuvansa lapsiin sukupuolineutraalisti. Mikäli lapsen sukupuolta ei tietoisesti huomioida, se vaikuttaa opettajan ajatteluun tiedostamatta. (Kupsala, 2005, 33). Lahelman (1998, 91) mukaan ”Näennäinen ”sukupuolineutraalius” suomalaisessa opetussuunnitelmapolitiikassa on sukupuolisokeata eikä auta pohtimaan sukupuolierojen vaikutuksia. Siten se vahvistaa taipumusta nähdä sukupuoli stereotyyppisesti ja tarpeellisena dikotomiana koulun tasolla.” Reflektoimaton sukupuolineutraalius ilmenee koulun tasolla toteutuvassa piilo-opetussuunnitelmassa ja arjen käytännöissä.

Opetuksessa otetaan erityisesti huomioon tyttöjen ja poikien erilaiset tarpeet sekä kasvun ja kehityksen erot. (POPS, 299) Tämä opetussuunnitelmaan sisältyvä ohje on kuitenkin abstrakti ja näin ollen helposti väärinymmärretty. Kentällä toimivien opettajien olisi nähtävä sukupuolijaon problematiikka ja annettava oppilaille mahdollisuus erilaisten tarpeiden huomioonottamiseen biologisesta sukupuolesta huolimatta. Jotta tämä olisi mahdollista, opettajan on pohdittava omaa sukupuolikäsitystään huolellisesti.

Käytännön toteutus tulevaisuuden koulussa

Sukupuolisensitiivinen opetus on tietysti vain yksi vaihtoehto monien muiden piilo-opetussuunnitelmaa esiintuovien menetelmien joukossa. Se kuitenkin haastaa sekä opettajan että oppilaan pohtimaan omaa käsitystään tytöistä ja pojista subjekteina, jotka rakentavat itse sukupuolikäsityksensä vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Johtuen itsenäisestä työskentelytavastani Oppimisen ohjaaminen ja opetuksen arviointi-kurssin tehtävän parissa, olen päättänyt rakentaa jaksoni niin, että se käsittää ajallisesti pitkähkön jakson, mutta muutaman tunnin varsinaista kontakriopetusta. Pääpaino on oppilaiden omassa työskentelyssä ja opettajan ohjaajaroolissa. Olisi ihanteellista, jos jakson aikana mahdollisesti käynnistyvät muutokset ja ajatukset voidaan hyödyntää myös myöhemmin tapahtuvassa koulutyössä.

Sukupuolisensitiivinen opetus ja oppilaiden sukupuoliherkkyyden kehittäminen liittyy mielestäni olennaisesti tulevaisuuden kouluun. Vaikka kyseessä ei ole uusia teknologisia innovaatioita laajasti hyödyntävä oppimisjakso, voisin nähdä, että yksilöllisyyttä korostavat arvot ja näkemykset tietyssä määrin vahvistuvat tulevaisuuden koulussa, vaikka opiskelu mahdollisesti olisikin suurelta osin yhteistoiminnallista.

Lapsi rakentaa sukupuolikäsitystään vuorovaikutuksessa, jolloin ryhmätilanteet ovat mitä parhaimpia hetkiä herättää oppilaat pohtimaan omia sukupuolikäsityksiään ja omaa paikkaansa sukupuolijärjestelmässä. En ole aikaisemmin törmännyt sovelluksiin, joissa sukupuolikäsitys tai -näkemys on oppilaiden näkökulmasta käsin paljastettu ja asetettu tarkastelun alaiseksi. Näkisin kuitenkin, että aiheen pohtiminen yhdessä oppilaiden kesken voisi avata aivan uusia mahdollisuuksia niin luokan vuorovaikutussuhteiden kuin opettajan oman toiminnan kehittämisen kautta. Jakson aikana ja sen jälkeen olisi toivottavaa, että niin oppilaat kuin itse opettajakin olisi hieman valmiimpi kohtaamaan erilaisuutta luokassaan.

Oppimisen teoriaa ja ajatuksia käytännön toteuttamisesta

Tein puolisen vuotta sitten gradun fenomenologisen psykologian tutkimusmetodilla, jota ovat kehitelleet sekä Juha Perttula että Amedeo Giorgi. Metodin ensimmäisenä askeleena on, että tutkija sulkeistaa ennakkokäsityksensä, ikään kuin paljastaa ne itse itselleen, jotta hän voi tutkia ilmiötä riittävän luotettavasti. Sulkeistaminen on eräänlaista tutustumista omaan ajatteluun ja sen syntyyn tietyn teeman puitteissa. Itse tein tutkielmani nuoren miehen kasvusta isyyteen, joten jouduin sulkeistamaan tähän liittyviä käsityksiäni ennen kuin kykenin tavoittamaan tutkimukseni kohteen, toisen henkilön kokemuksen kyseessä olevasta asiasta.

Uuden oppimista voidaan myös lähestyä samalla tavalla. Oppilaan on ikään kuin tutustuttava ennakkokäsityksiinsä ennen kuin hän voi oppia uutta ja ymmärtää oppimansa asiaa. Fenomenologisessa tutkimuksessa olennaista on ilmiön ymmärtäminen, samoin kuin oppimisessakin.

Perinteisissä opetussuunnitelmissa muisti on ollut etusijalla etsittäessä oppimisen ydintä. Uuden tutkimuksen valossa ymmärtävälle oppimiselle tulisi antaa entistä enemmän painoarvoa, sillä käyttökelpoinen tieto ei ole luettelomaista, vaan järjestäytynyttä erilaisten käsitteiden ympärille. Oppijan on olennaista ymmärtää käsitteiden väliset suhteet, jotta hän kykenee itse hallitsemaan oppimaansa tietoa ja käyttämään sitä uusissa yhteyksissä. (Bransford, 2004, 22) Tullessaan koulujärjestelmän piiriin, oppilas on ehtinyt hankkia lukuisia ennakkokäsityksiä, tietoja ja taitoja, jotka vaikuttavat huomion suuntaamiseen ja tilanteiden tulkintaan. (Bransford, 2004, 23) Näin ollen on tärkeää, että opettaja tarttuu yhdessä oppilaiden kanssa käsittelemään ennakkokäsityksiä eri oppiaineiden puitteissa.

Sukupuolikäsitys on jo pitkälle rakentunut ennen kuin lapsi tulee kouluun. Kouluvuosien karttuessa käsitykset edelleen vahvistuvat ja suuntautuvat eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kuten jo mainitsin, koulun vuorovaikutussuhteet eivät ole ainoita, joiden puitteissa lapsi rakentaa sukupuolikäsitystään, mutta koulu voi olla ainoa paikka käsitysten tutkimiseen ja purkamiseen. Tai ainakin koululla ja opettajalla on hyvät lähtökohdat käsitellä sukupuoleen liittyviä näkemyksiä, mahdollisuuksia ja ongelmia yhdessä oppilaiden kanssa. Oppilaiden ennakkokäsitykset ja niihin tarttuminen on erittäin tärkeässä asemassa suunnitelmassani, joka käsittelee sukupuolikysymysten pohdintaa yhteistoiminnassa oppilaiden kesken. Opettajan rooli on toimia lähinnä ohjaajana ja valvojana lyhyehkön projektin edetessä. Näin ollen olisi hyvä, että tällaista toimintaa lähdetään vetämään luokalle vasta sitten, kun he ovat jo alkaneet tottua itseohjautuvaan työskentelyyn ja suurempaan vastuuseen omasta oppimisesta. Oppilaiden on tarkoitus itse oppia ymmärtämään, milloin he tarvitsevat lisätietoa käsittelemästään aiheesta (Bransford, 2004, 25).

Suunnitelmani toteutus ja suunnittelu tapahtuu yhteistyössä oppilaiden kanssa. Minulla ei luonnollisestikaan ole ”kokeiluluokkaa”, jossa olisin päässyt testaamaan suunnitelmaani, joten joudun itse muotoilemaan suunnitelmani tavoitteet, toteutuksen ja arvioinnin. Tällaisenaan suunnitelma ei siis väistämättä toimi missään luokassa, vaan oppilaiden äänen tultua kuuluviin suunnitelma voi muuttua suurestikin ja tavoitteet muotoutua uudelleen. Kohderyhmänä minulla on 6. luokan oppilaat ja suunnitelma olisi tarkoitus toteuttaa äidinkielen, biologian ja terveystiedon tuntien puitteissa kevätlukukaudella. Kokonaiskestoltaan projekti olisi noin kuukauden mittainen, varsinaisia kontaktitunteja olisi noin kymmenen, oppilaiden pyytäessä enemmänkin. Lisäksi työskentelyyn olisi varattu noin tunti päivässä, tarvittaessa enemmänkin. Oppilaat ovat itse vaikuttamassa työtapoihin, mutta tarkoituksena on, että oppilaat työskentelevät ryhmissä. Ohessa etenee mediakasvatusprojekti teemanaan Uutiset ja kriittinen median käyttö. Se toimii alkusysäyksenä sukupuoliteemaprojektille, joka erkanee myöhemmin omakseen, vaikkakin työskentelyryhmät ovat samat molemmissa projekteissa käytännön järjestelyiden (esimerkiksi istumajärjestys) vuoksi.

Tutkiva oppiminen

Suunnitelmani tarkoituksena on lähestyä tyttönä ja poikana olemista niin, että oppilaat itse kehittävät asiantuntijuuttaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tutkimuskysymykset muotoutuvat projektin edetessä ja tiedon karttuessa, aivan kuten ne muotoutuisivat, jos oltaisiin tekemässä esimerkiksi gradua.

Tutkiva oppiminen on sellainen pedagoginen malli, jonka tarkoitus on suunnata oppijat yhteisen tiedon tuottamiseen. Tärkeää ei ole ainoastaan yhden oppijan, vaan koko oppijayhteisön työskentely ja oppiminen. Ongelmien tulee olla oppijoille itselleen merkityksellisiä, jotta työskentelystä tulisi mielekästä. Tämän vuoksi opettajan tehtävänä suunnitelmani toteutuksessa on se, että hän antaa alkusysäyksen yhteiseen ongelmanratkaisuun ja aiheen tutkimiseen. Keskeistä tällaisessa oppimisessa on ongelmien asettaminen, itsesäätely ja tehtyjen havaintojen selittäminen toisille, jolloin prosessi etenee kohti syvällistä ymmärtämistä. (Luentomuistiinpanot kurssilta ”Oppimisen ohjaaminen opetuksen suunnittelu ja arviointi” sekä Pedagoginen seminaari III)

Tutkivan oppimisen vaiheita:

Kontekstin luominen ja opetuksen ankkurointi

Ongelman asettaminen

Tiedon ja selitysten luominen

Rakentava kriittinen arviointi

Uuden tiedon hankkiminen ja luominen  (Lähde Pedagoginen seminaari III luennot)

Suunnitelman tavoitteet

Varsinaiset ryhmäkohtaiset tavoitteet asetetaan ja luonnostellaan yhdessä oppilaiden kanssa, joten jokaisessa ryhmässä tavoitteet voivat olla omanlaisiaan. Luokan yhteiset tavoitteet voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia:

-         Oppilas ymmärtää sukupuolen merkityksen arkielämässään

-         Oppilas osaa havainnoida tilanteita sukupuolen näkökulmasta

-         Oppilas tai oppilasryhmä etsii aktiivisesti ja monipuolisesti uutta tietoa

-         Oppilas osaa selittää ja kuvailla oppimiaan asioita muille

-         Oppilas osaa toimia ryhmässä vastuullisesti

-         Oppilas hyväksyy ja kunnioittaa erilaisuutta ympärillään.

Arviointi

Arviointikriteerit ovat myös oppilaiden yhdessä suunnittelemia. Arviointitapoina voivat olla itsearviointi ja vertaisarviointi suhteissa tavoitteisiin ja prosessin etenemiseen.

KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS:

1. Teematunti / Aiheeseen tutustuminen ja sen kartoittaminen

Oppilailla on ollut ihmisen biologiassa perinnöllisyyttä käsittelevä jakso jo aikaisemmin. Tunnin alussa palataan siihen pohtimalla, kuinka ihmisen sukusoluista kehittyy joko tyttö- tai poikalapsi.

Joku oppilaista saa mahdollisuuden selittää asian muille oppilaille.

Lasketaan, kuinka monta tyttöä ja poikaa luokassa on.

Millaista on olla tyttö tai poika? Jokainen oppilas saa kotitehtäväkseen kirjoittaa elämästään tyttönä tai poikana.

Tutustun oppilaiden kirjoitelmiin ajan kanssa, jotta osaan lähestyä sukupuoleen liittyviä kysymyksiä oikealla otteella ja sillä tavoin, että uskoisin sen motivoivan oppilaita. Sillä perusteella suunnitellaan projektin etenemistä.

2. ja 3.teematunti peräkkäin/ Aiheen kehittely

Olen lukenut oppilaiden kirjoitelmat ja tehnyt suunnitelmani niiden mukaan. Tunti voisi näyttää esimerkiksi tältä:

Oppilaat tulevat yhteiselle tuokiopaikalle luokan takaosaan. He ovat tottuneet keskustelemaan ja suunnittelemaan uusia projekteja rennossa ilmapiirissä, niin, että luovuus pääsee helpommin valloilleen.

Äidinkielen mediakasvatusteemaan liittyen oppilaiden olisi tarkoitus tutustua uutisiin ja mediassa tapahtuvaan tiedonvälitykseen niin, että he oppivat kriittisiksi median käyttäjiksi. Näytän oppilaille pätkiä uutislähetyksestä esimerkiksi YLEn arkistosta(kotimaan ja ulkomaiden uutiset, urheilu ja kulttuuri) tai yhden uutislähetyksen. Keskustelemme uutisten sisällöstä ja oppilaiden huomioista. Lähetys voidaan katsoa uudelleen tarvittaessa. Kirjataan uutisten piirteitä ja edellytyksiä fläppitaululle yhteistuumin.

Tehtävänanto:

Tarkoitus olisi muodostaa neljän tai viiden hengen ryhmiä, joissa suunnitellaan uutislähetys ja sen sisältö. Kehotan oppilaita valitsemaan keskenään ryhmät sillä tavoin, että jokainen oppilas on sellaisessa kokoonpanossa, jossa ei ole hetkeen työskennellyt, mutta jossa tietää hommien hoituvan. Jos oppilaat saavat itse valita ryhmänsä ja vakuuttavat siinä onnistuvansa, on heidän työskentelymotivaationsa usein parempi, kun he ovat ikään kuin vastuussa valinnoistaan ja onnistumisestaan.

Ryhmäytymisen jälkeen kirjaan kaikki ryhmät itselleni ylös, jotta osaan myöhemmin järjestellä luokan pulpettiryhmät työskentelyyn sopivaksi. Jokaisesta ryhmästä valitaan yksi kirjuriksi, kokoamaan ryhmien ideoita. Tuplatunnin aikana olisi tarkoitus, että oppilaat saavat valmiiksi uutislähetyksen roolituksen ja alkavat miettimään myös uutisten sisältöä. Apuna uutisten keksimiseen ovat luokassa olevat sanomalehdet, joista jokainen ryhmä saa halutessaan käydä valitsemassa mielenkiintoisia uutisia. Myös omia uutisia saa kirjoittaa ja keksiä.

4. ja 5. teematunti / Ongelmanasettelu

Oppilaat ovat työskennelleen muutaman tunnin uutisten parissa ja niiden sisältö alkaa olla jo hiljalleen selvä. Tunnin alussa jokainen ryhmä esittelee oman ideansa muille ryhmille. Tämän suunnitelman lähtökohtana on oletus siitä, että oppilaiden valitsemat roolit uutislähetykseen ovat enemmän tai vähemmän sukupuolittuneita, jolloin tästä olisi syytä keskustella. En halua liikaa johdatella keskustelua, vaan oppilaat saavat itse tehdä huomioita muiden esityksistä. Tietysti voin esittää johdattelevia kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Päädytään lopulta pohtimaan, miksi tiettyjä asioita pidetään tytöille tai pojille, miehille tai naisille ominaisina ja mistä tällainen mahtaa johtua? Ovatko oppilaat itse huomanneen arkielämässään samanlaisia asioita? Mitä asioita mies ei missään tapauksessa voi tehdä? Entä nainen?

Todennäköisesti tässä vaiheessa vastauksiksi tulee suuressa määrin tekijöitä, jotka johtuvat biologisesta sukupuolesta, kuten esimerkiksi lasten synnyttäminen.

Tehtävänanto:

Entäpä, jos ei pohdittaisikaan biologiaan liittyviä ominaisuuksia! Jakaudutaan taas työskentelemään samoissa ryhmissä. Oppilaat tekevät yhdessä miellekarttaa tyttönä ja poikana olemisesta. Mikä on tyttömäistä ja mikä poikamaista?

Työskentelyvaiheen jälkeen tuotokset esitellään muille ryhmille ja niistä keskustellaan. Oletan, että oppilaille heräisi luonnollinen tiedonhalu liittyen sukupuolisuuteen.

Tuntien lopussa keskustellaan, olisiko tässä mahdollisuus uudelle projektille (joita luokassa vedetään läpi eri teemoihin liittyen pitkin lukuvuotta). Oletuksena on, että projekti lähtee liikkeelle oppilaiden tiedontarpeesta käsin. (Jos oppilaat eivät motivoidu, voin itse opettajana katsoa peiliin, ja pohtia uusia ongelmanasettelutapoja.)

Kirjataan fläppitaululle yhdessä kysymyksiä, joita olisi hyvä selvittää aiheeseen liittyen. Jokainen ryhmä valitsee itselleen yhden tai kaksi kysymystä ja lähtee tutkimaan aihetta siltä kannalta.

Kysymyksiä voivat olla esimerkiksi:

-         Miksi miehet käyvät armeijan mutta naiset eivät?

-         Miksi tietyt värit ovat joidenkin mielestä tyttömäisiä tai poikamaisia?

-         Mikä on poikatyttö tai tyttöpoika?

-         Ovatko kaikki tytöt tyttömäisiä ja pojat poikamaisia? Mitä se tarkoittaa?

-         Miksi sanotaan, että olisi olemassa miesten töitä ja naisten töitä?

-         Voiko mies meikata?

-         Millaisia leikkejä pojat leikkivät ja millaisia tytöt?

-         Metelöivätkö pojat luokassa enemmän kuin tytöt?

-         Ovatko tytöt kilttejä ja pojat villejä?

-         Millaisia tytöt haluavat olla, entä millaisia pojat?

-         Millaisissa rooleissa/ammateissa ovat miehet ja naiset, jotka näkyvät julkisuudessa (huippumalli, jalkapalloilija, näyttelijä, seurapiirijulkkis jne…)?

Näitä kysymyksiä oppilaat pohtivat ja selvittelevät noin viikon tai parin ajan. He ovat tottuneet käyttämään monipuolisia tietolähteitä ja kannustan heitä käyttämään tutkimuksessaan esimerkiksi IRC-galleriaa, kännykkäkameraa ja internetiä. Vastuullinen median käyttö ei estä luovuutta, ja pyrin itse olemaan oppilaiden saavutettavissa aina, kun eteen sattuu ongelmia ja kysymyksiä. Jos he ovat asioista yhtään epävarmoja, pyydän heitä kääntymään minun puoleeni, esimerkiksi tekstiviestin saa lähettää milloin vain, jos se koskee ryhmätyötä ja sen tekemistä. Tällaisen projektin läpivieminen vaatii myös opettajalta sitoutumista omaan ohjaajan rooliinsa.

Tunnin lopuksi oppilaat saavat miettiä ryhmälleen tutkimusaihetta kuvaavan nimen. Tutkimustyön edistymistä seurataan yhteisen päiväkirjan (joko sähköinen tai paperilla) ja oppilaiden pitämien ”seminaarien” avulla. Jokainen ryhmä pitää omaa päiväkirjaansa ja jokaiselle ryhmälle suunnitellaan tutkimuksen esittämisaikataulu. Kotitehtävänä on pohtia, millaisia tavoitteita ryhmät asettavat oppimiselleen ja tutkimustyölleen ja kuinka heidän tuotostaan tulisi arvioida. On tärkeää huomata, että jokainen ryhmä ei välttämättä aseta samoja tavoitteita aiheiden erilaisuuden vuoksi.

Uutiset valmistuvat ryhmien lopputöinä ja tarkoitus on, että tutkimusprojektin lopuksi uutisten tarkastelu, sisältö ja roolijako on tarkkailun alaisena niin, että se on mietitty huolella myös sukupuoleen liittyvien kysymysten kannalta.

Tutkimustyön edetessä opettajan rooli muuttuu ohjaavaksi.

Varsinainen tutkimustyö

Varsinaista tutkimustyötä tehdään parin viikon ajan sekä kouluajalla että sen ulkopuolella. Opettajalla on mahdollisuus integroida kokonaisuuteen useita eri oppiaineita.

Oppilaiden on tarkoitus lähestyä tutkimuskysymystään analyyttisesti, ja sitä olisimme harjoitelleet jo aikaisemmissa projekteissa. Tutkimuskysymyksen ollessa esimerkiksi: ”Ovatko tytöt kilttejä ja pojat villejä?” Oppilaat voisivat aloittaa tutkimuksena esimerkiksi pohtimalla, mitä on kiltteys ja mitä on villinä oleminen. Entäpä ovatko he itse kilttejä tai villejä, vai molempia vai ei kumpiakaan? Miksihän tällaisia ominaisuuksia on yhdistetty tiettyyn sukupuoleen? Rohkaisen oppilaita keskustelemaan muiden ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan ja kirjaamaan niitä ylös tutkimusaineistoksi. Tutkimusaineistoksi kelpaavat myös arkielämän dokumentit, kuten valokuvat, videonpätkät tai nettisivut.

Tutkimustyön edetessä sovitaan yhteinen aikataulu jokaisen ryhmän pitämää seminaaria ja palautteen antoa varten.

Esitykset, palaute ja yhteenveto yht. 5 oppituntia

Oppilaat antavat toisilleen palautetta sekä projektin aikana että sen jälkeen. Jokaisella ryhmällä on oma tutor-ryhmänsä, joka antaa ryhmälle palautetta koko projektin ajan. Oppilaat saavat työskentelyjakson lopuksi arvioida omaa ja ryhmänsä toimintaa arviointilomakkeen avulla.

Tutkimustulosten yhteenveto tehdään seminaarin tapaan niin, että jokainen ryhmä on vuorollaan asiantuntijana, jolle muut ryhmät saavat esittää kysymyksiä. Ryhmän esityksistä kootaan luokan seinälle posterit, mutta lisäksi niistä voidaan tehdä myös power point- esitykset omat esittelykerran tueksi. Mediakasvatusprojektissa tämän projektin ohella valmistuvat uutiset katsotaan niiden valmistuttua ja niiden sisältöä ja roolijakoa voidaan pohtia sukupuolen näkökulmasta käsin tarkastellen lähtötilannetta ja lopullista toteutumista.

Opettajan minun tehtävänäni on arvioida lähtötilanteen tavoitteiden toteutumista ja antaa palautetta oppilaille niin, että he saavat sitä kommentoida avoimesti. Myös minä olen valmis ottamaan palautetta oppilailtani.

Suunnitelman arviointi

Suunnitelmani on taatusti poikkeuksellinen ja kokeilunomainen. Sen käytäntöjä ei juuri voi arvioida ennen kuin joku rohkea opettaja sitä uskaltaa kokeilla. Itse uskon vakaasti joskus opettajaurani aikana kokeilevani vastaavaa tutkimuksellista projektia, mahdollisesti juuri sukupuoleen liittyen. Oppilaiden luonnollinen tiedonjano on valtava ja minun tehtäväni on tarjota heille väyliä ja mahdollisuuksia purkaa sitä niin, että hyödyt ovat mahollisimman suuret. Olen idealisti monella tapaa, ja edelleen jaksan uskoa lapseen ja hänen taitoihinsa. Ja kun yhteen huoneeseen laitetaan joukko lapsia pohtimaan asioita yhdessä, ei luovuudella ole rajaa.

En ole halunnut tehdä projektin kuvauksesta liian kahlitsevaa tai manuaalinomaista, sillä oppilaslähtöisyyden vuoksi projektikokeiluja ei voi vetää lävitse tietyllä sabloonalla. Se olisi lapsen aliarvioimista. Olen tyytyväinen työhöni tällaisenaan. Toivottavasti se riittää kurssisuoritukseksi arvoisille opettajillemme, ja hyödyttää minua ja muita opiskelijoita muutenkin kuin muutaman opintopisteen verran.

Lähteitä:

Arnesen A-L. (Päätoim.) 1998. Eroja ja yhtäläisyyksiä. Sukupuoli pedagogisessa ajattelussa ja käytännössä. Yliopistopaino.

Badinter, E. 1993. Mikä on mies? Vastapaino. Tampere

Bedesen O. 2004. Uudet pojat ja tytöt – uusi pedagogiikka? Elektroninen aineisto

http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tarvo/tasuk/julkaisut.htx.i1937.pdf

Bransford, J.D. et al. 2004. Miten opimme- aivot, mieli, kokemus ja koulu. WSOY. Helsinki

Broady, D. 1986, Piilo-opetussuunnitelma- Mihin koulussa opitaan. Vastapaino. Tampere

Heinonen, O-P et al., 1997. Miehiä kouluun? Taustaa ja keskustelua tasa-arvosta. WSOY. Juva

Huttunen, J. 1992. Isän merkitys pojan sosiaaliselle sukupuolelle. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Järvelä, S ., Häkkinen, P. & Lehtinen E. (toim.) :Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, 2006, WSOY

Kupsala J. 2005. ”Tytöt saa hienosti kaunoilla, pojat pelaa!” Opettajan sukupuolistava opetusdiskurssi alkuopetuksessa. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Oulun Yliopisto.

Lahelma E. & Gordon T. 1998. Teoksessa Arnesen A-L. (Päätoim.) Eroja ja yhtäläisyyksiä. Sukupuoli pedagogisessa ajattelussa ja käytännössä. Yliopistopaino.

Lampela K. 1995. Sukupuolineutraalisuus oppilaitoksissa. Yliopistopaino. Helsinki.

Leinonen E. (Toim.) 2005. Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoiset käytännöt – sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen arkeen. Painotalo Seiska. Iisalmi.

Lindroos, M. 1997. Opetusdiskurssiin piirretty viiva. Tyttöja poika luokkahuoneen vuorovaikutuksessa. Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 153.

Luentomuistiinpanot Pedagoginen seminaari III

Luentomuistiinpanot Oppimisen ohjaaminen, opetuksen suunnittelu ja arviointi

Tuntuu, että aika kuluu aivan liian nopeasti. Tämän vuoksi olen päättänyt valita aiheen, johon olen muutenkin perehtynyt, ja josta olen pidemmän aikaa ollut kiinnostunut. Käsittelen työssäni sukupuolisensitiivistä opetusta sekä oppilaan oman sukupuolikäsityksen avaamisen että opettajajan oman työn arvioinnin kautta.  Tarkalleen ottaen kurssin tuotoksena on parin päivän lähtölaukaus sellaiselle luokkahuonevuorovaikutukselle, jossa oppilaan sukupuoli on mahdollista huomioida, ei ainoastaan biologisena kehyksenä vaan rakenteena, joka on kehittynyt vuorovaikutuksen tuloksena jokaisella oppilaalla omanlaisekseen.  Kysymys on samalla erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä, että tietty sukupuoli nähtäisiin mahdollisuutena, ei rajoitteena. Aion suunnata työni isommille 5-6. luokkien tai yläkoulun oppilaille, vaikka olen huomannut, että sukupuoleen liittyvät käsitykset ja stereotypiat esiintyvät luonnollisesti vahvoina jo pienilläkin oppilailla. Aiheen haasteellisuudesta johtuen isompien oppilaiden kohdalla keskusteleva ote voi olla hedelmällisempi kuin pikkuoppilaiden kanssa.

Opiskelujakso olisi lähtölaukaus myös opettajan omalle oppimiselle, ja sen läpivieminen vaatii opettajalta kehittynyttä reflektiokykyä. Olen lähestynyt aihettani teoreettisesti niin sukupuolen käsitteen, sosiaalisen sukupuolen ja luokkahuonevuorovaikutuksen kautta. Jakson tarkoituksena olisi saada oppilaat pohtimaan tyttönä ja poikana oloa ja sitä, kuinka he itse kokevat itsensä tietyn sukupuolen edustajina ja kuinka he näkevät toiset ihmisen sukupuolensa kautta. Aihe on jossain määrin abstrakti ja filosofinen, mutta yhteistoiminnan ja keskustelun kautta sen jäsentyminen tulee mahdolliseksi ja saattaa avata sekä luokan oppilaille että opettajalle uusia mahdollisuuksia luokkahuonetyöskentelyyn. Varsinaisten teknologisten innovaatioiden käyttöä suunnitelmani tuskin tulee sisältämään, sillä koen, että aiheen avaaminen lähtee liikkeelle avoimen keskustelun kautta, aluksi luokkahuoneen sisäpulella. Sukupuoliteema on sidoksissa myös vallitsevaan kulttuuriin, jolloin sosiokulttuurinen näkemys yhteistoiminnallisesta oppimisesta esiintyy jossain määrin kantavana teemana jakson käytännön toteutuksessa.

Oppimisen ohjaaminen ja opetuksen arviointi on viimeinen kurssi, joka tutkinnostani puuttuu. Olen MELKEIN VALMIS ope. Tai tuskinpa minä koskaan aivan valmis, kovaksi keitetty pedagogi olenkaan. Ainakin riittävän valmis toivottavasti, ja se todellakin riittää minulle.  Teen tällä hetkellä harjoittelua Norssilla pikkuoppilaiden parissa ja aion todella hyödyntää tämän hetkistä tilannettani ko. kurssin tuotoksessa. Kunpa vain tietäisin, mikä tuotokseni aihe on. Ja kunpa vain oppisin käyttämään tätä blogia niin, että joku muukin löytää suunnitelmani ja jaksaa jopa lukea sen.

Suunnitelmani aiheeksi olen pähkäillyt muutamia vaihtoehtoja. Ensimmäinen mieleeni juolahtanut aihe oli tunneilmaisun ja tunteiden tunnistamisen tärkeys ja tähän liittyvä teemajakso. Tässä aiheessa voisin yhdistellä kätevästi kolmea sivuainettani kuvaamataitoa, draamakasvatusta ja musiikkia. Lisäksi kasvatuspsykologian pääaine voisi antaa melko hyvät eväät projektin suunnittelulle. Mutta toisaalta harjoittelussa esiintyvien teemojen hyödyntäminen ja edelleen kehittäminen voisi olla mielekkäämpää.  Norssilla on parin viikon päästä Sisilia- teemaviikko, jonka suunnittelu ja kyseisen teeman toteutus voisi olla vastuullani harjoitteluluokkani kohdalta, jolloin saisin kätevästi jopa testattua mahdollisen  suunnitelmaani käytännössä.  Jatkan siis pohdiskelua ja blogin käytön opettelua.  Heipat.